Kävin siis osallistumassa Bodom Trailin jälkimmäiselle yhteislenkille tänään. Ensimmäisen missasin työkuvioiden takia ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli ihan hyvä asia HSM:ää ajatellen. Tänään aurinko paistoi ja työpaikkakin päästi minut ajoissa liikkeelle kohti Pirttimäkeä. Paikalla oli järjestäjän arvion mukaan noin 160 innokasta polulle lähtijää. Jakaannuimme vauhdin mukaan ryhmiin ja itse lyöttäydyin suunnistajaneitosen mukaan,joka lupaili leppoisaa 8min/km vauhtia (7:54 oli totuus, joten eipä hän valheita lasketellut).
Heti ensimmäisen 500 metrin jälkeen jokainen juoksija oli uponnut mutaan ainakin puoleen sääreen ja lisää oli luvassa pitkin matkaa. Ihanan sotkuista ja lapsellista! Välillä en ollut varma, juoksimmeko puroa vai polkua pitkin. Maisemat olivat kauniita – sen mitä niitä ”leppoisalta” vauhdilta ehdin katsella: lampia, puroja, jylhää kalliota ja soita. Aivan parhautta pölyisen asvaltin jälkeen!
Mitä tulee leppoisaan vauhtiin, niin itselläni keskisyke lenkillä oli 171 ja loppumatkasta en olut enää aivan varma, jaksaisinko omassa letkassani perille asti. Todennäköisesti tämän jälkimmäisen 9 kilometrin pätkän kisavauhtini tulee olemaan korkeintaan samaa luokkaa kuin tänään, onhan alla siinä kohdassa jo 12 kilometriä lähes yhtä haastavaa polkua. Tämän päivän rymyyn kului tunti ja yksitoista. Helatorstaina nähdään, miten kulkee kaksykkönen 🙂
polulla 