Tämä blogi kertoo matkasta. Jotta voisi aloittaa uuden matkan, täytyy ensin pysähtyä hetkeksi. Minulle pysähdys tuli noin neljä vuotta sitten. Tajusin eräänä päivänä – kesken työpäivän – että selkäni oli tuskallisen kipeä. Oli ollut jo kauan. En pystynyt istumaan, en oikein seisomaankaan. Jouduin lopettamaan vuonna 2007 aloittamani juoksuharrastuksen. Kolmen kilometrin hölkkä toi kyyneleet silmiin. Aamuisin istuin lattialla ja kiemurtelin saadakseni sukat jalkaan.
Omalääkärin lähetteellä fysiatrille: välilevyrappeuma lannerangassa (L3/L4 ja L4/L5 -välit). Röntgenkuvia, kipulääkkeitä, kuntosaliohjelma, magneettikuva, sitkeää core-treeniä.Tätä tekstiä kirjoittaessani istun KELA-kuntoutuksen viimeisellä jaksolla kylpylähotellissa.
Aloitin juoksemisen uudelleen kesällä 2014. Ensin minimalistisilla kengillä. Sitten paljain jaloin. Juoksu sai uuden merkityksen. Se muuttui suorituksesta mietiskelyksi, ennätysjahdista seikkailuksi. Ensi kesänä on tarkoitus juosta polulla 33 kilometriä. Onko se todellakin mahdollista? Siitä kertoo tämä blogi. Olen tehnyt pysähdykseni ja nyt alkaa matka. Tervetuloa kanssani Polulle ❤
polulla 
Moi,
mielenkiintoinen on ihmisen ruumis. Itsellä tuli joitakin vuosia sitten diagnoosiksi alkava nivelrikko molemmissa polvissa. Sen aiheuttivat tavallisilla lenkkareilla juostut pitkät lenkit. Polvet olivat ajoittain todella kipeät, jopa käveleminen teki tuskaa.
Nyt olen juossut paljain jaloin, tai enintään Fingerseillä kolme kuukautta, ja polvet ovat paremmassa kunnossa kuin ikinä. Olen täysin vakuuttunut paljasjalkajuoksun tervehdyttävästä vaikutuksesta polviini. Hienoa, että myös sinulla on ollut siitä apua!
TykkääTykkää